Tuntuu, että kaikki on niin sekaisin. Kaupoissa ihmiset hamstraa kaiken ruoan, eikä ajattele esim. muita. Rikkaat porskuttaa tässäkin. On aika ikävää, että kaikki ruoka loppuu kaupoista, ja joku joka ostaa yleensä sitä halpaa jauhelihaa ja sitten sitä ei olekkaan, mitä ne ostaa? Kun ei ole rahaa ostaa mitään muuta, kuin sitä mitä ennenkin. Ihmiset voisi oikeesti ajatella joskus muitakin, kuin vain itseään. 

Onneksi tilanne on pikkasen rauhottunut, paitsi että makarooni/pasta hyllyt ja wc-paperihyllyt on lähes joka kerta tyhjät.. Miksi porukka hamstraa? Ei oo kieletty menemästä kauppaa, toki on toivottu että sitä vältettäis tms. 

En oo jaksanut enään lukea kaikkea, koska tää menee jo vähän yli tää vouhottaminen. Toki ymmärrän, että asia on paha. 

Itsellä on vielä töitä, mutta ikinä ei tiedä tuleeko lomautuslappu vai ei. Vielä töitä ainakin riittää. Meillä mennään suhteellisen normaalia elämää, ainut on, että poika opiskelee kotona. Niin kauan kuin tarhat pysyy auki, voi sanoa kaiken olevan normaalia. 

Toisaalta toivoisin, että ulkonaliikkumiskielto tulis, että ne ihmiset jotka ei pittaa tästä pätkääkään saataisin olemaan oikeesti siellä kotona. Silloinhan olisi sallittua vain ne pakolliset, töihin menot ym. 

Porukka vois oikeesti herätä tähän. Ei tarvis hysterisoida, mut vois ottaa sen pään perseestä ja ruveta ajattelemaan. 

Auttaako ne pleksit siinä kassan edessä, tai tarrat lattiassa? Ku me kumminkin ollaan rintarinna pakkaamassa niitä kasseja siellä kassan toisessa päässä? 

Toivotaan, et tää paska loppuu ja ihmiset vois elää niinkuin ennenkin. Kaikkea hyvää kaikille ja pysytään terveinä. Ajatellaan kanssa eläjiä siellä kaupassa ja jätetään niitä halpoja jauhelijoja niille jotka niitä tarvitsee kaikkein eniten. 

Olen jo usemmankin kerran kirjoittanut, kun työ asiat painaa jne. No perjantain iloksi meidän pomo oli laittanut taukohuoneen seinälle virman sisällä alkavista yt- neuvotteluista. 

En voi laittaa yrityksen nimeä, mutta jos osaa laskea 1+1, niin voi jo veikata aika varmasti oikeaan ositteeseen. Yoki minua turvaa pikkasen se, että minulla on vakituinen työpaikka ja meidän pisteessä on sijaisia lukuisia. Mutta valehtelisin, jos väittäisin, että tilanne ei minua pelottaisi. Tottakai pelottaa, koska jos meidän porukasta lähtee sijaiset, niin kuinka kauan voimme huokaista helpotuksesta, ennenkuin me kaikki saamme monon-kuvan-peppuun? Tai lomautuslaput kouraan? 

Kuin taikaiskusta, Mol.fi sivulla olisi varmasti unelma työ tarjolla. Mutta miksi minua pelottaa myös hakea uutta työpaikkaa? Miksi pelkään hypätä pois uppoavasta laivasta? Miksi mietin edes enään? 

Olen nyt 2 päivää yrittänyt miettiä, että miksi irroittaminen on niin vaikeaa? Ei kyse voi olla pelkästä lomasta? Koska kyllä nyt yhden kesän pystyisi olla ilman lomaa. Ja kylläkai nyt voisi jotain sopiakin, onhan minulla tullut jo sovittuja menoja, että kai sinne saisi silti mennä, tai sitten se olisi se "omaloma". 

Mietin vain sitä, että olenko vaan niin heikko, etten uskallakkaan hypätä tuntemattomaan? Ja odotan kunnes uppoan tämän laivan kanssa? 

Olen myös useasti kertonut, että työyhteisössämme on vikoja. Nimenomaan suurimmat viat on työyhteisössä siinä, että työkaverit kohtelee toisiaan epäkunnioittavasti. Seläntakana puhutaan paskaa ja paljon... Mutta on siellä muutama timanttikin. Mutta satun myös tietämään, että tässä työpaikassa minne haetaan työntekijää, on myös timanttinen porukka.. Olenhan ollut kyseisessä paikassa ennenkin töissä. Siksi en ymmärräkkään sitä, että miksi tämä kaikki mietityttää minua niin paljon.. 

Kysyin myös neuvoa entiseltä työkaveriltani, joka lähti tästä nykyisestä paikasta, että miettikö hän ollenkaan, epäröikö. Odotin vastausta, että joo hae ja lähde pois. Mutta yllätyin kumminkin hänen neuvostaan, aika paljonkin. Hän neuvoi tavallaan jäämään ja opiskelemaan itselleni nyt täällä sen diettikokki tutkinnon ja enemmänkin.. 

Mutta mitä jos nyt jäänkin ja sitten saankin kenkää, otanko sen riskin ja kadun sitä etten hakenut. Vai haenko ja katson tuleeko siitä mitään. Kun eihän se hakeminen tarkoita sitä, että saisi kyseisen paikan. 

Oletko sinä ollut vastaavan laisessa tilanteessa? Kerro toki vinkkisi tai vinkkisi miten toimisit tilanteessani.. 

Viimiset 3 viikkoa, olen töissä ollut diettikokkina. Se on meidän keittiössä kyllä se yks vaikeimmista ja raskaimmista pesteistä. En tiedä onko se rangaistus vai palkinto olla siinä, mutta minulle se alkaa olla jo aika henkinen taakka. Työyhteisössämekun olisi muitakin siinä kykeneviä, mutta ei.. Se olen ollut jo 3 viikkoa minä. Viime torstaina, kun istahdin autooni, se vain tuli- En vaan voinut enään mitään, että se kaikki tressi joka minut on vallannut, purkaantui vaan minusta. Vai onko se silkkaa uupumusta. 

Pitäis osata irrottaa työasiat, kun autoon istahtaa työpaikan pihalla. Mutta usein se on sitä, että mitä mahto jäädä tekemättä.. Ainiin en tehnytkään sitä ja unohdinkohan nyt roskat.. Ja välillä kaikki tämä ja moni muukin asia tulee uniin. 

Joten kyllä tämä tuntuu rankaistukselta, ennemkin kun palkinnolta. 

Ja isketään tämän lisäksi vielä kotiasiat. Varhaisteini poika, joka tekee kaikenlaista jota on yritetty jo useita kuukausia ja vuosia saada loppumaan. Mutta, jos hän muistaa sen hetken, ni "pam" taas tulee jotakin. Millon tapellaan pikkusiskon kanssa ja millon vaatteet lojuu lattialla ja roskat pöydillä ja pyykkikori on täynnä ja ne ei vaan siirry sinne kylppäriin. Tosin, se vuori on jo nyt niin iso, että taitaa mennä koko loma siihen, että sen saa vallotettua. 

Taidettiin pojan kanssa just 1,5vkoa siiten puhua valehtelusta, että nyt se loppuu. Ja kännykkä lähtee veke. Mut jaahas, taas tänään jäätiin kiinni valehtelusta ja nyt ihan oikeesti se kännykkä lähti jäähylle. Mut mikä ihme ajaa siihen, että pitää valehdella? Ja meillä se suurin valehtelun aihe on se, että kaapista on viety namia tms. Ja kun ollaan satoja kertoja puhuttu, että jos kysyy, niin saa luvan jos namia jossain on.. Mutta tää nyt ei vaan mene sen pojan nuppiin. 

Ja kun mietin ja mietin sitä, ni paska mutsihan se lopputulos on aina, miten tahansa sitä pohtiikaan. Joten miten tästäkin pitäis nytten sitten toimia. Mutta jotenkin tässä pitää nyt tehdä, koska kohtahan tää kaatuu käsistä ja poika varastaa kohta jostain muualtakin. 

Joten vähemmästäkin kippo on sekaisin. 

Meidän perheessä lapset, tai ei ainakaan pienempi lapsi malttaisi odottaa jouluun. Onhan sinne vielä 13 päivää, jonka pikku neiti määrittelee 2 tai 3 päiväksi. Suloista! Ja tämä menohan tästä vaan kiristyy tietenkin, aaton lähestyessä. 

Joululahjalistakin on ollut loppumaton.. Vaikka kuinka yrität kertoa, että eihän joulupukki voi kaikkia toiveita toteuttaa, niin silti joka kauppa reissun yhteydessä "leluosastolla" kuuluu, voiko joulupukki tuoda tämän, tämän ja tämän? -Eipä se taida niitä kaikkia tuoda. Valitettavasti. Mutta en odota, että 4v sen vielä ymmärtäisi. 

Mutta 12v lahjalista ei ole läheskään niin pitkä, ja se saa jopa äitin hermot vähän kireälle. Koska mitä ihmettä sä ostat sitten pojalle, kun sulla ei oo hakuakaan siitä, mitä hänellä toiveissa on.. Joulupukille kirjoitettiin jo hyvissä ajoin, mutta siltikään siihen listaan ei ole lisää tullut toiveita, jokunen hassu lautapeli, mutta ei juuri muuta. 

Poika usein pyytääkin, että pelattaisiin lautapelejä. Aika harvakseltaan niitä kumminkin pelaillaan. Mikä on toki sääli, mutta ajan kanssa niitä on minun mielestä paljon mukavampi pelata. 

Miten sitten sä kompensoisit sitä, kun toisella lapsella on niin monta toivetta, jokunen voi olla melko kalliitakin. (koska lelut on todella kalliita) Ja toisella ei juuri mitään ja nekin kohtuu halpoja. Ku kumminkin toivoisi, että isommalle ei tule sellaista tunnetta, että toinen lapsi on tärkeämpi. Vaikka välillä tuntuu, että hänelle sellainen tunne tulee ihan arkisista jutuista. 

Vai onko pienelle lapselle kumminkin helpompi hommata lahjoja, kuin isolle? 

Vai menenkö vaan toiveiden pohjalta? 

Omien lasten lisäksi oli muutma kummilapsi.. Mutta toiselle en tiedä mitä ostaisin tai miten sen edes toimittaisin, kun hänen äiti ei ole meidän kanssaan tekemisissä. Mutta toiselle varmaan jokin lahjakortti. 

Vanhassa työpaikassa olin jouluaattona töissä ja ei se ollut ollenkaan kamalaa. Toki nykyinen työpaikkani on jokseenkin tai oikeastaan aika paljonkin erinlainen. 

Mutta olen valmis olemaan myös töissä. 

Työilmapiiri

Viimeviikon loppuna yks parhaimmista työkavereistani lopetti meillä työskentelyn. Olin todella surullinen, jo silloin kuin kertoi hakeneensa muualle töihin. Ja jo silloin tiesin, että tottakai hän nyt sinne pääsee, koska on niin super tyyppi ja taitava jne. Mutta koska meidän työpaikan yhteishenki ei ole ollut mikään ihana koskaan, koko tämän aikana kun olen ollut tuolla töissä. Niin on todella kamalaa, koska hän lähti pois. Ja niitä ihmisiä ei sinne kovinkaan monta jäänyt, jolta voi siis oikeasti pyytää apua ja jotka sua auttaa. 

Ja en oo missään työpaikalla kokenut tälläistä "kiusaamista" kuin täällä. Olen monesti oikeesti itkenyt, kun olen päässyt töistä, et millainen paikka tää oikeasti on. Jo se, että tää paikka on siitä rankimmasta, ni millanen työilmapiiri meillä oikeesti on. Ja jos sä et tykkää jostakusta, ni JUMALAUTA ku sä teet sen kanssa töitä, ni kyl sun pitää sitä jollain tavalla sietää. 

Meillä töissä joulunaika on yhtä helvettiä. Hoivan ruokien määrä melkeen tuplaantuu ja sinne väsätään kaikki laatikot, kinkut, sun muut hyvät jouluherkut... ja tähän päälle sitten kaikki muu härdelli. Puurojuhlaa, jouluruokailu ja monta muuta juttua. 

Mut silti joulu on se juhla mitä just nyt odotan eniten. En usko saavani joulupukilta lahjoja,vaikka tietenkin olisin jotain ansainnutkin.. Suodaan lapsille sekin ilo ennemmin. <3

Niinkun viimekerralla kerroin siitä testistä jonka tein. Jossa se surullisen kuuluisa viiva näkyi. Asia on siitä muuttunut entistä oudommaksi. Odotin 2 päivää, tein testin toisen merkkisellä ja siihen testiin ei tullut muutakuin yksi ainut viiva, eli testin kontrolli viiva. Odotin toiset 2 päivää ja tein uudestaan sen testin. Ja siihen ei edelleenkään tullut sitä toista viivaa. 

Ilmeisesti se siis oli vain viivan paikka? Mutta ilmeisesti sellaista käsitystä, kuin viivan paikka ei olekkaan. Vai onko? Netistä ku googlettaa jotain tietoa, tulee ensin sellaista ja sitten toiselaista tietoa. Joku oli saanut plussan, vaikka oli vaan viivanpaikka ja joku toinen taas ei. 

Miten mahtais olla mun kohdalla?

Kaapissa odottaa vielä yksi testi, jonka haluaisin niin kovasti tehdä, koska merkit on ihan selkeet. Mutta en oikein uskalla. 

Miettisin tossa mun ekaa raskautta, ni jotenkin siitä tiesin heti, et nyt oon raskaana ja sen varmistin sitten testillä. Mutta en oikein muista toista, mahdoinko tietää silloinkin, vai olinko tällänen myös silloin. 

Ehkä mä kumminkin menen sen viimeisenkin testin menen tekemään ja lopetan tän empimisen ja jos se on negatiivinen, niin sitten petyn ja jos se on positiivinen ni se on ihana juttu. 

Työjuttuja

Työtressi on aika suhteellisen korkea tällähetkellä. Ilmeisesti en voi tänne kirjoittaa tyänantajani nimeä. Vaikka tietääkseni suomessa on sananvapaus, mutta en sitä nyt tänne kirjoita. 

Lehdistä on kumminkin jokainen voinut lukea, ainakin turunsanomissa on ollut paljon juttua tästä virmasta, joka aikoo nyt polkea meitä työntekijöitä aika rankalla kädellä. Ilmeisen huonomaineisesta virmasta on jo ennestään ollut kyse, mitähän tämä saa aikaan. Ei varmaan kovin positiivista tulosta ainakaan. 

Palkkojen pienennys, jo tästä niin surullisen kuuluisasta pienestä palkasta on aika vaike vetää pois 15-30% joka siis on aika helvetin paljon. Liitto taistelee meidän puolesta, mutta jos virma on jo päättänyt polkea meidän työehtosopimusta, ni en usko että mikään muuttuu. 

Meidän työporukasta on lähtenyt jo 2. Ja me muut käytännössä kai odotetaan sitä tuomionpäivää. Aika vähän kumminkin tuolla vakinaisia hommia on nyt tarjolla. Kunnan paikkoja muutamia, mutta niistäkin suurin osa sijaisuuksia. Sen verran aijon kumminkin kestää, etten vakipaikasta lähde sijaistamaan. Varsinkaan kun vauvahaaveet on pinnassa. 

On todella surullista, että nämä kaksi huippu- tyyppiä lähtee meidän tiimistä ja olen ollut todella surullinen. Koska he on sellaisia iloisia, kaikille mukavia tyyppejä. <3

Ajattelin, et selvä nää alko nyt sitten ja taas yksi yritysjakso ei tuottanut tulosta. 

Eilen kumminkin sitten miettisin, et miksi rinnat on edelleen arat, no oletin vaan et liivit on puristanut jotenkin huonosti tms. Mutta tein joka tapauksessa sitten aamulla testin.. Mutta miksi tein sen? 

Testi näytti testiviivan ja todella, todella himmeen viivan sen viereen. Nyt tää epätietoisuus vaan jatkuu, koska en halua hätiköidä ja mennä kauppaan ostamaan uutta parempaa testiä ja testata sit senkin ja PETTYY. 

Olikohan tää viiva haamu vai pelkkä viivanpaikka? 

Jos nyt maltan niin odottelen pari päivää. Jos en niin sit vaan kauppaan hakee testii. 

Viimekerralla kuin testejä, ni ne oli täysin negoja, ilman tälläsiä himmeitä viivoja. 

Celine Dion tulee suomeen. Siitä on jo useampi vuosi- tarkalleen ottaen 11 vuotta. Silloin sain lahjaksi lipun konserttiin ja olin siellä entisen anoppini kanssa. 

Nyt matkaan konserttiin todennäköisesti yksin. Mies ei ole niin suuri fani, eikä suostunut lähtee mukaan. Mutta mä meen vaikka yksin. Koska tämä leidi on niin mahtava, joten se on pakko nähdä uudelleen. 

Liput tulee myyntiin virallisesti 7.10 klo 10. Liput tuli myyntiin jo eilen american express kortin haltijoille ja Celinen fani clubin jäsenille. Joten minulla se lippu jo on. Lippujen hintahan on aika suuri, mutta tämä artisti on aina ollut sellainen, että tuon summan voin kyllä satsata. Viimeksi tosiaan sain lipun lahjaksi ja siitä oli pulitettu silloin 129€. Nyt etsin tätä hintaluokan paikkaa, mutta kotiin päästyäni, ei ollut enään niin hyvää paikkaa tarjolla, joten otin asteen kallimman. 139€ maksoin nyt lipusta ja kaikki se raha tulee saamaan arvonsa, kun tämä konsertti päivä koittaa. :) 

Muistan viimekerrasta, että Celine oli niin hyvä, että lupasin itselleni, että jos hän vaan tulee veilä suomeen, niin menen katsomaan uudestaan. 

Olen niin HAPPY!!

Lasten synttärit tuli vietettyä viikonloppuna. Olin tilannut pojalle kakkukuvan Ullanunelman nettisivuilta, ja tämä ihana paikka kysyy tilauksen yhteydessä, että koska tilaus pitäisi olla viimeistään perillä. Ja ehkä tämän takia kuva ennättikin perille. Ja oli niin super hieno, että oli todella poika iloinen kuvasta. 

Voitte vaan arvata, miten kävi sitten tytön kuvan kanssa? 

Tämän kuvan tilasin eri paikasta, koska Ullalla ei ollut sitten tytön haluamaa kuvaa. Tilasin Synttärikuningas.fi :stä tytölle kakkuun kuvan, jonka sitten viimehetkellä halusi. Shimmer ja Shine oli toiveissa viimeisenä. Sitä ennen toki oli tullut: tuhkimo, ryhmä hau ym. Tosiaankin tilasin täältä sen kuvan, ilmapalloja ja kakkuihin koristeeksi mini foliopallot joissa numerot. Toiseen 1 ja 2 pallot =12 ja toiseen sitten 4. Mun suuret suunnitelmat, ei sitten tosiaankaan onnistuneet. 

Laskin tosi tarkkaan, että miten paketti ehtisi tänne meille, mutta mun laskut ja toimitus ei sitten mennetkään, niinkuin piti. 

He lupailevat toimitusta nopeasti. No minun paketti seilasi 2 päivää jossain, ja 3 päivää täällä turussa. 

Arvaatko mitä? Nyt paketti saapui. Pikkaisen liian myöhään. Ilmapallot jää käyttöön myöhempään. 1 ja 2 palloa ei voi käyttää ensivuonna, koska poika jo sillon 13. Ja tytön 4 palloa ei voi käyttää enään. Harmitus oli kyllä suunnaton, mutta näinkin käy välillä- 

Tytölle ostettiin sitten prismasta toisenlainen kuva, koska shimmer ja shine kuvia ei löytynyt.. 

Lapset oli tyytyväisiä, se on nyt riitettävä äidillekin. 

Ohjeiden teko kesti valmentajalla hetken, aloitti sen maksun jälkeen. Tämä paketti oli tarjouksessa 69.90€ (norm. 119€) Ja viimeviikon torstaina sitten aloin noudattamaan näitä ohjeita. Alkuviikolla jo aloin vähentämään limpparin juontia, koska se on mulle toosi iso ongelma, samoin kuin nannatkin. Mutta kaskummaa, se on ollut suhteellisen helppoa vähetää kivennäisveden ansiosta. Poiketen tänään join salaattilounaan kanssa Coca Cola Zeroa lasillisen!! Jos se on tähän mennessä ollut suhteellisen helppoa, voi se jatkossa tulla vaikeammaksi. Koska se on mulle niin suuri ongelma ollut.. Nyt myös nanna on jäänyt vähemmälle, ennen olisin ja olenkin voinut joka päivä vetää nannaa kaksin käsin kurkusta alas, niin nyt mä en oo syönyt nannaa päivittäin. Ja olen itsestäni todella ylpee. Toki annan itselleni anteeksi, jos syön yhden karkin tms. Mutta pääsääntöisesti, nyt pitäis alkuun olla 3-4vk ilman nannaa.. - miten luulette, et onnistuu? 

Tosiaan lenkkipoluilla olen käynyt viimeviikon torstaista lähin, ei mitään suuria lenkkejä, mutta hiki on tullut. Tällä kunnolla ei oikein vitti kuolemaan asti heti vetää. Eilen oli sit ekan treenin aika. Teen kaikki treenit kotona tai sit ulkona. (kuntosalijäsenyys ei tällä hetkellä oo mahdollinen) 

Eilisestä treenistä sen verran, että se oli kuntopiiri. Tein 4 liikettä, 4 kierrosta ja toistojen määrä 12-15. Niiden piti olla siis niin monta, mutta läheskään niin monta en saanut.. :( Mut olenhan mä ihan rapakunnossakin. 

Eka liike oli punnerrus, seinää vasten. Jonka tosin muutin lattialla tehtäväksi. Toistoja ei tullut noita 12/15, mutta tein niin montakun jaksoin. En tosin osaa yhtään punnertaa. 

Penkkidippi, voiko oikeesti kamalempaa liikettä olla. Tämähän on aivan kamala liike, mut tuli tehtyä, jokseenkin ei tullu noi määrät täyteen, liki pääsin kyllä. 

Askelkyykky, polven nostolla ,vaihdoin sen jo heti alkuun sumokyykkyyn, koska toinen polvi ei oo oikein kondiksessa. 

Linkkuveitsi penkillä, väsymiseen asti. No ei tarvinnu montaa tehdä ku jo väsy yllätti. Mut näitä nyt treenataan ja aina jaksaa enemmän. 

3kierroksen kohdalla olin silleen, et en jaksa enään sitä yhtä kierrosta.. Mut en luovuttanut. 

Kaikin puolin olen itseeni tyytyväinen, koska paino on tippunutkin jo 1,8kg. Toki se on uurempaa turvotusta ja nestettä vasta, mut JEE! 

Piinapäivätkin on menossa, et semmosta joka saralla on jotakin..