Kirjoitukset on jääneet, on ollut sitä iankaikkisen kiirettä. Ja töistä kun laahustat kotiin, niin se on sitä samaa.. Pyykkivuorikin taitaa vyöryä kohta vastaan ja ei vaan jaksa. 

Viimiset 3 viikkoa, olen töissä ollut diettikokkina. Se on meidän keittiössä kyllä se yks vaikeimmista ja raskaimmista pesteistä. En tiedä onko se rangaistus vai palkinto olla siinä, mutta minulle se alkaa olla jo aika henkinen taakka. Työyhteisössämekun olisi muitakin siinä kykeneviä, mutta ei.. Se olen ollut jo 3 viikkoa minä. Viime torstaina, kun istahdin autooni, se vain tuli- En vaan voinut enään mitään, että se kaikki tressi joka minut on vallannut, purkaantui vaan minusta. Vai onko se silkkaa uupumusta. 

Pitäis osata irrottaa työasiat, kun autoon istahtaa työpaikan pihalla. Mutta usein se on sitä, että mitä mahto jäädä tekemättä.. Ainiin en tehnytkään sitä ja unohdinkohan nyt roskat.. Ja välillä kaikki tämä ja moni muukin asia tulee uniin. 

Joten kyllä tämä tuntuu rankaistukselta, ennemkin kun palkinnolta. 

Ja isketään tämän lisäksi vielä kotiasiat. Varhaisteini poika, joka tekee kaikenlaista jota on yritetty jo useita kuukausia ja vuosia saada loppumaan. Mutta, jos hän muistaa sen hetken, ni "pam" taas tulee jotakin. Millon tapellaan pikkusiskon kanssa ja millon vaatteet lojuu lattialla ja roskat pöydillä ja pyykkikori on täynnä ja ne ei vaan siirry sinne kylppäriin. Tosin, se vuori on jo nyt niin iso, että taitaa mennä koko loma siihen, että sen saa vallotettua. 

Taidettiin pojan kanssa just 1,5vkoa siiten puhua valehtelusta, että nyt se loppuu. Ja kännykkä lähtee veke. Mut jaahas, taas tänään jäätiin kiinni valehtelusta ja nyt ihan oikeesti se kännykkä lähti jäähylle. Mut mikä ihme ajaa siihen, että pitää valehdella? Ja meillä se suurin valehtelun aihe on se, että kaapista on viety namia tms. Ja kun ollaan satoja kertoja puhuttu, että jos kysyy, niin saa luvan jos namia jossain on.. Mutta tää nyt ei vaan mene sen pojan nuppiin. 

Ja kun mietin ja mietin sitä, ni paska mutsihan se lopputulos on aina, miten tahansa sitä pohtiikaan. Joten miten tästäkin pitäis nytten sitten toimia. Mutta jotenkin tässä pitää nyt tehdä, koska kohtahan tää kaatuu käsistä ja poika varastaa kohta jostain muualtakin. 

Joten vähemmästäkin kippo on sekaisin.